Kilpailutatko katuvalaistuksesi? Mitä jää tehtäväksi, kun se on valmis…
Kuten moni meistä tietää, vähähuoltoiset valaistusteknologiat raivaavat tietä asennuksille, joiden odotetaan kestävän 15 vuotta tai enemmän. Kun asennus on valmis, jatkuvaa toimintaa toki riittää, kuten kehitystyötä, joulukoristeita ja huoltoa, mukaan lukien sähkö- ja rakenneteknistä testausta sekä puhdistusta. Mutta valaistusinsinöörin ydintehtävien osalta: pysyykö rooli kunnassa tunnistettavana nykymuodossaan, kun aika kuluu?
Kun laajamittaiset investoinnit tekevät mahdolliseksi kilpailuttaa ja uusia kunnan koko valaisinkannan muutamassa vuodessa, miltä tyypillisen kunnan katuvalaistusosasto näyttää, kun tämä on valmista?
Teknologia muuttuu jatkuvasti
Erään ajattelutavan mukaan LED-valotehokkuuden nopean paranemisen, tai jopa täysin uuden mullistavan teknologian, myötä tänään asennettavat LED-valaisimet tullaan todellisuudessa korvaamaan huomattavasti niiden suunnitellun käyttöiän aikaa nopeammin. Näin voisi käydä, jos markkinoilla noin viiden vuoden kuluttua olevat tuotteet pystyvät tarjoamaan pienemmän energiankulutuksen tai parempia ominaisuuksia, jotka perustelevat päivityksen kannattavuuden. Aiempiin valaistusteknologioihin on vaikea vetää suoria vertailuja, sillä vaikka valotehokkuudessa ja huollossa on otettu harppauksia, vasta viimeaikaiset teknologiat ovat tarjonneet täysin huoltovapaan ratkaisun näin pitkäksi aikaa.
Useiden lähteiden kanssa keskusteltuamme on kuitenkin jo tapauksia, joissa kunnat ovat saattaneet LED-uudistuksensa loppuun ja sen jälkeen tehneet irtisanomisia katuvalaistusosastollaan.
Eräs lähde, jonka uudistushanke on lähellä valmistumista, kertoi johdon lähestyneen häntä tarkoituksena muuttaa hänen roolinsa osa-aikaiseksi tulevien vuosien aikana.
Jokaisen paikallishallinnon toiminta Isossa-Britanniassa vaihtelee selvästi: osittain tieverkon koon ja osittain viranomaisen sopimusjärjestelyjen mukaan. Vaikka jotkin viranomaiset saattavat olla rakenteeltaan sellaisia, ettei irtisanomisia todennäköisesti tapahdu, mikä toisissa voisi johtaa siihen, että ne ovat tietämättään menossa tätä kohti?
Jotta näihin kysymyksiin voidaan vastata, on ensin ymmärrettävä, miltä valaistusinsinöörin nykyinen työkuorma näyttää ja miltä tämä työkuorma voisi näyttää tulevaisuudessa.
Mihin käytät aikasi?
Paikallishallinnoissa työskenteleviltä valaistusinsinööreiltä kerätty aineisto viittaa siihen, että tyypillinen insinööri käyttää noin 18% kokonaistyöajastaan uusintavalaistussuunnitelmien laatimiseen ja 14% valaisinten huoltoasioiden, kuten rutiininomaisten lampunvaihtojen, hoitamiseen. Mielenkiintoista kyllä, melko suuri osa vuotuisesta kokonaistyömäärästä (arviolta lähes 20%) liittyy joulukoristeisiin ja tapahtumiin liittyvään toimintaan.
Tämä kattaa koristeiden, kylttien, banderollien ja muiden vastaavien määrittelyn, asennuksen, huollon ja purkamisen. Ellei kunta päätä pitää näitä pystyssä ympäri vuoden, tätä perustyömäärää ei pääse pakoon. Lisäksi uudet kehityshankkeet vaativat jatkossakin oman osansa valaistussuunnittelua ja -kaavoitusta. Vaikka sähkö- ja rakenneteknisen huollon vaatimukset saattavat muuttua, tarve näiden asioiden hoitamiseen säilyy.
Tästä seuraa, että katuvalaistusinsinöörit, jotka keskittyvät suuren osaston sisällä uusintasuunnitelmien laatimiseen ja joiden työtehtävät ovat pitkälle eriytyneitä ja erikoistuneita, ovat todennäköisemmin vaikutuksen kohteena. Tämä johtuu siitä, että kun nämä uusintasuunnitelmat on saatu valmiiksi, tehtävää jää enää vähän.
Insinöörit, joiden vastuulla ovat pääasiassa uudet kehityshankkeet, Section 38 -sopimukset, joulukoristeet sekä sähkö- ja rakennetekninen huolto, eivät todennäköisesti joudu vaikutuksen kohteeksi, sillä näille toiminnoille on jatkuva tarve. Mutta ellei näiden vastuiden laajuus riitä perustelemaan kokoaikaista tointa, kunta todennäköisesti etsii säästökohteita heti, kun asennukset on saatu valmiiksi.
Tie eteenpäin
Yksi tapa, jolla kunnat voisivat säästää, on yhdistää jatkuva tarve pienempään määrään toimia, joita voitaisiin sitten koota yhteen ja jakaa eri kuntien kesken. Vaihtoehtoisesti tämä työ voitaisiin ulkoistaa yksityiselle sektorille.
Kyselyyn vastanneiden työnjaon perusteella voidaan nähdä, että jatkuvan yleisen valaisinhuollon ja uusintasuunnitelmien tarpeen poistuminen (mikä olisi seurausta täysin huoltovapaasta LED-ratkaisusta) jättäisi aukon, joka vastaa noin 1/3 kokonaistyömäärästä. Kolmen valaistusinsinöörin tiimissä tämä voisi selvästi vastata yhden kokoaikaisen toimen vähennystä työmäärän kannalta.
Vaikka toisaalta tätä “ylimääräistä kapasiteettia” valaistusinsinöörin ajankäytössä voitaisiin käyttää uusien ideoiden, hankkeiden ja ohjelmien kehittämiseen, jotka voisivat tuoda lisäarvoa paikallisille asukkaille,, se voisi vaihtoehtoisesti olla myös kohde, josta etsitään kustannussäästöjä. Lopputulos riippuu viime kädessä kyseisestä viranomaisesta, mutta kuntien budjettien nykyisten paineiden vallitessa voisi kysyä: auttaessaan työnantajiaan saavuttamaan säästöjä, kirjoittavatko valaistusinsinöörit tahtomattaan itselleen P45-lomaketta (Britannian työsuhteen päättymistodistus)?
