Osallistuin äskettäin tapahtumaan, jossa useat “perinteiset” valaisinvalmistajat kehuskelivat sillä, kuinka pitkään he olivat suunnitelleet valaisimia, ja väittivät tämän tekevän heistä paremman valinnan verrattuna moniin nykyaikaisempiin valaisinvalmistajiin.
Tämä sai minut miettimään: antaako pitkä historia valaistustuotteiden suunnittelussa todella valmistajalle etulyöntiaseman? Kokemus on toki tärkeää, ja INDOssa meillä on monipuolinen suunnittelutiimi, jonka jäsenistä osalla on yli 40 vuoden kokemus, mutta myös nuoremmilla jäsenillä on yhtä suuri vaikutus tuotteidemme suunnitteluun. Nämä nuoremmat jäsenet, jotka ovat aloittaneet ja kehittäneet uraansa LED-aikakaudella, pystyvät tarjoamaan tuoreen, luovan näkökulman uusiin teknologioihin, mikä voi olla vaikeaa niille, jotka ovat tottuneet vanhempien valaistusteknologioiden asettamiin suunnittelurajoitteisiin.
Otetaan esimerkiksi lyhyt katsaus valaistuksen laajoihin teknologisiin kehitysvaiheisiin. Jo 400 000 vuotta sitten ihminen oppi hallitsemaan tulta, mikä toi arvokkaan valon ja lämmön lähteen. Monta, monta sukupolvea myöhemmin, 1800-luvun lopulla, keksittiin hiilihehkulanka, joka vei alan uuteen puhtaan ja vaivattoman valaistuksen aikakauteen. 1900-luvun puolivälin tienoilla tapahtui seuraava teknologinen harppaus kaasupurkauslähteisiin, jotka ovat hallinneet markkinoita jossain muodossa aina viime aikoihin asti ja muodostavat edelleen suurimman osan nykypäivän tieverkon valaistusinfrastruktuurista. Lopuksi tietenkin puolijohdealalla on tapahtunut suhteellisen tuore kehitys, joka on mahdollistanut LED-valaistuksen käytön katuvalaistussovelluksissa. Nämä ovat neljä hyvin erilaista teknologia-aluetta, jotka ymmärrettävästi vaativat hyvin erilaisia suunnittelutapoja valaisinta suunniteltaessa.
Nämä teknologiasiirtymät voivat olla erittäin häiritseviä vakiintuneelle yritykselle, sillä pääsyy on se, että vuosien ja vuosien kokemus tietyllä alueella voi muuttua lähes merkityksettömäksi yhdessä yössä, jolloin aiemmin vahva myyntivaltti katoaa. Esimerkki tästä kuluttajaelektroniikan alalta on Kodak. Kodak epäonnistui siirtymässä filmistä digitaalikameroihin 2000-luvun alussa ja maksoi siitä hinnan: sen Yhdysvaltain markkinaosuus putosi noin 80%:sta ennen vuotta 2000 noin 10%:iin vuonna 2007.
Uudet, siirtymävaiheessa markkinoille tulevat yritykset hallitsevat tyypillisesti uuden teknologia-alueen osaamisen, kun taas vakiintuneen yrityksen on koulutettava uudelleen tai korvattava osa työvoimastaan ja infrastruktuuristaan pysyäkseen kehityksessä mukana, mikä voi olla kallista ja aikaa vievää. Teknologia-alueiden välisen “harppauksen” koko määrittää selvästi, kuinka hyvin osaaminen on siirrettävissä. Suuret harppaukset voivat aiheuttaa ongelmia “perinteisille” yrityksille ja antaa uusille tulokkaille mahdollisuuden kehittää innovatiivisia tuotteita nopeammin ja kaapata markkinaosuutta.
Vaikka vakiintuneet yritykset saattavat huolestua tuoreiden, innovatiivisten yritysten uhasta, mitä tämä mahdollisesti mullistava ajanjakso merkitsee nuorille valaistusalan ammattilaisille? Uskon, että mullistavat teknologiat tarjoavat nuorille ammattilaisille mahdollisuuden loistaa omaksumalla uuden teknologian ennakkoluulottomasti. Olipa kyse vanhemmasta organisaatiosta tai uudesta tulokkaasta, LED-sukupolven osana oleminen on sekä innostavaa että palkitsevaa yksilölle ja voi tarjota jännittävän uran innovaatioista kukoistavalla alalla.
